"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ihanaa kevättä rinnassa



Hei te ihanat!


Viime viikko hurahti nopeasti. Oli ihana käydä pienellä irtiotolla arjesta Lapissa kotikonnuilla lumen keskellä ja tavata ystäviä taas pitkästä aikaa! Päivät ei kuitenkaan menneet loikoillessa ja laskiessa rinteessä kuten oli tarkoitus (pakkanen yllätti toden teolla - olenkohan jo helsinkiläistynyt liikaa!), vaan hoitaessa tärkeitä asioita. Vaikka muuttoon New Yorkiin on vielä puoli vuotta aikaa, täytyy viisumit, asunto ja muut byrokratiat hoitaa ajoissa. Siispä lapsuudenkodissa ollessani otin koulupaikkani New York Film Avademysta virallisesti vastaan, mikä tarkoittaa, että muutto on oikeasti edessä syyskuussa. Jännittävää! 

Tässä hieman todistusaineistoa ja hypetystä NYFA:n puolesta! :)




Muutto Yhdysvaltoihin ei tule olemaan helpoimmasta päästä. Tiedossa on enemmän tai vähemmän paperisotaa ja todistelua varallisuudesta sekä muuton tarkoituksesta. Viikon aikana sain käydä entisellä lukiollani hakemassa leimoja ja käännettyjä todistuksia sekä soittaa New Yorkiin puolenyön aikaan kielitestin puitteissa. Kyselivät, miksi haluan juuri New Yorkiin ja musiikkiteatterialalle. Ei tarvinnut kauaa vastausta miettiä, ja sain lopuksi hyvät arvosanat testistä. Huh, nyt on sekin ohi! Tällä hetkellä odottelen YTL:n virallista ylioppilastodistusta sekä pankin varallisuustodistusta, jotta saan raha-anomusesseen kirjoitettua ja viisumin haun eteenpäin. Myöhemmin edessä on vielä haastattelu suurlähetystössä. Asiat alkavat olla omalta kohdalta lähes voiton puolella, toivottavasti saan vain luvan astua maahan! :D


Ikäkriisi ja kevätstressi

Siirryn tasan kuukauden päästä kolmannellekymmenelle. Missä vaiheessa minusta tuli (ainakin iän puolesta) aikuinen? Peeloa. Tulen viljelemään tätä sanaa paljon blogissani vaikken sen virallista merkitystä tiedäkään. Käsitän sen kuitenkin itse jännittävänä, mielenkiintoisena ja pelottavana asiana. Peelous kiteytyy sanan jokaiseen kirjaimeen! :D

Kevät on kiireisintä ja allergisinta aikaa pääsykokeiden, lopputöiden ja siitepölyn takia, eikä stressiä ainakaan helpota nämä Jenkkien paperiasiat ja todistelut. Samalla myös pientä ikäkriisiä pukkaa, vaikka olo onkin nyt keväällä kevyt ja reipas. Huomaa, että olen kevään tyttö, sillä lumien sulattua saan uutta puhtia ja ihanaa inspiraatiota kokeilla kaikkea uutta! Lenkillä ollessani pysähdyin fiilistelemään puhdasta ja aurinkoista keliä ja sorsat tepastelivat vierelleni. On rauhoittavaa kulkea ulkona ja kuunnella lintujen laulua ja samalla naureskella itsekseen ajatukselle siitä millaisia rytmikoneita linnut ovat.




Kevään suuren kouluprojektin jälkeen olimme viikon vapaalla koulusta ja nyt oli aika palata arkeen sekä työn että koulun keskelle. En olisi ikinä -ainakaan yläasteen jälkeen- uskonut sanovani tätä, mutta opiskeleminen on ihanaa, varsinkin kun löytää sen oikean alan! Senpä takia tässä kurkistus tämänhetkiseen kouluuni, jossa pidämme laulu-, tanssi- ja näyttelijäntyöntunnit. Tässä tilassa on tullut jaettua ilot ja surut. Onneksi saan vielä nauttia tästä ilmapiiristä ja hömpsispömpsiksestä vielä parin kuukauden ajan! <3



Tässäpä nyt viimeisimmät kuulumiseni, voisin kiteyttää tämän pitkän kirjoituksen sanoihin Elämä on ihanaa! (Montakohan kertaa käytin adjektiivia "ihana"??)

Nauttikaa keväästä ja viettäkää ihana viikko!

xoxo Kia








keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tämä tyttö kaipaa esittelyä

Hei kaikille!

Tästä se nyt lähtee, mieki sorruin blogien maailmaan. Pieni esittely olisi kuitenkin paikallaan. Here we go!

Olen 19-vuotias (pian pyöreitä täyttävä) lappilainen tyttö, joka tuli jo lukioaikana siihen tulokseen, että Joulupukinmaalla ei ollut tarpeeksi tarjottavaa tulevaisuudelle. Nuoruus oli kiireistä ja harrastuksentäyteistä, tuli kokeiltua lajeja muodostelmaluistelusta kontrabasson soittoon. Pitkäaikainen viuluharrastus vaihtui myöhemmällä iällä (mikä myöhempi ikä, en mie nyt vielä niin vanha ole?) henkilökohtaisempaan soittimeen, lauluun. Lukio-opinnot menivät siitä mistä aita oli matalin keskittyen musiikin ja teatterin harrastamiseen. Kun valkolakki laitettiin päähän, oli aika hakeutua etelämmäs ja alkaa hakea koulutuspaikkaa. Lopulta päädyin Helsingin Evankeliseen Opistoon opiskelemaan musiikkiteatteria vuodeksi, ja tajusin, että tämähän on minun juttu. Viime syksystä 2013 lähtien olen siis asunut omillani Helsingissä ja työskennellyt samalla kaupan kassalla.

Helsingissä yksin asuessani olen saanut leikkiä olevani aikuinen ja miettiä (ja vähän myös suunnitella) tulevaisuuttani. Jostain syystä ulkomaat (varsinkin Yhdysvallat) ovat kiehtoneet minua pienestä pitäen, luultavasti koska olen saanut mahdollisuuden vierailla monessa maassa elämäni aikana, joten päätin kokeilla onneani sekä taitojani ja lähteä ulkomaille pääsykokeisiin. Useampien pääsykokeiden - ja yhden traumaattisen pääsykoekokemuksen - jälkeen minulle tuli tieto, että olen päässyt sekä Lontooseen että New Yorkiin opiskelemaan unelma-ammattiani. Sain myös New York Film Academysta lahjakkuusstipendin. Ei tarvinnut kahdesti kysyä, kumman valitsen! Koska opiskelu Yhdysvalloissa ei ole halvimmasta päästä, saankin tehdä tämän kesän töitä oikein urakalla - tiedossa ei todellakaan ole siis lomailua. Jotkut sijoittavat autoihin ja moottorikelkkoihin, mie lähen kouluttautumaan :)

Koulupaikan ja stipendin saatuani olo on ollut kuin kuplassa, joka odottaa puhkaisua. Ei yhtään tiedä mitä pitäisi ajatella. Unelmani on käymässä toteen ja pääsen näkemään läheltä, miten Broadway säilyttää loistonsa vuosi vuoden jälkeen. Monen ehdotuksen ja kehotuksen jälkeen päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, jotta ystäväni ja sukulaiseni saavat olla mahdollisimman lähellä elämääni. Päivitän tänne iloni, huoleni ja ongelmani muuttoprosessin ja opiskelun aikana Helsingissä ja New Yorkissa. Stay tuned!

xoxo Kia