"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Take Back the Night!

Good evening everybody!
Haluan ottaa teidät mukaan muistelemaan Justin Timberlaken unohtumatonta maanantain Suomen keikkaa! Saatan kehua tämän konsertin maasta taivaisiin, mutta ihan syystä!


Getting ready for the show


Ostimme hyvän ystäväni Sonjan kanssa liput Justin Timberlaken keikalle jo viime vuoden puolella ja meillä kävi tuuri; saatiin liput parhaasta alakatsomasta neljänneltä riviltä! Tunnustan, etten ollut talvella niin innoissani keikasta, mutta kun lähemmäksi päästiin odotin sitä todella innolla! Paikan päällä Hartwall Areenalla muutuin taas kunnon fangirliksi ja olin tosi fiiliksissä jo lämppärin (DJ:n) aikana. Ei kyllä ollut hajuakaan kuka tämä DJ oli kun saavuttiin areenalle puolivälissä... Yllätyttiin Sonjan kanssa positiivisesti kun suomalaiset katsojat olivat panostaneet ulkonäköön oikein kunnolla, useilla miehillä oli teeman mukaan oikein puvut päällä!

Pahoittelen kuvien laatua, areenalla oli tietysti pimeä eikä kännykän zoomilla saa kovin teräviä kuvia. Mulla on paljon videoita konsertista, mutta niitä en uskalla tänne ladata!

Fiilistelyä ennen keikkaa

 Koko Show pähkinänkuoressa tulee kutakuinkin tässä:




Justin Timberlake and the Tennessee Kids



JT ehti soittaa pianoa...
olla tiskijukkana...

...ja soittaa kitaraa!
Käsittämätöntä lavatekniikkaa...


So close...
...yet so far
Toivoin (enemmän tai vähemmän) salaa, että JT ois tippunu meän syliin...


Ja tähän se kaikki päättyi! Nyyh!


Kuten kuvistakin voi päätellä, show oli upea! Koko 2,5 tuntinen konsertti meni hujauksessa ohi ja vaikka en kaikkia kappaleita niin hyvin tuntenutkaan, sai JT minut ja muunkin yleisön mukaansa valloittavalla lavakarismallaan. Taustalaulajat, big band ja koko orkesteri serminkin takana olivat täysillä koko ajan mukana ja vetivät saumattomasti kaiken. Virheetöntä musiikkia ja korvat vain lepäsivät koko konsertin ajan. Söin silmilläni Justinin (ja tanssijoiden) tanssiliikkeitä. Ja tottakai Justinin ihanat falsetot ja hunajaiset juoksutukset hivelivät korviani. Kaikki shown aikana meni täydellisesti. Voisin kehua tätä kokemusta vaikka koko päivän! Harvoin areenoiden takakatsomoissa istuvat pääsevät yhtä lähelle kuin permannolla olijat, mutta tällä kiertueella osattiin ottaa kyllä kirjaimellisesti koko yleisö haltuun! Olin myös vakuuttunut siitä, miten aito otettu Justin oli saamastaan rakkaudesta yleisöltä. Tunsin myös itsekin oloni vilpittömästi rakastetuksi ja arvostetuksi kuuntelijaksi. Gotta love him! 

Shown jälkeen olen ollut viimeiset kaksi päivää toooodella onnellinen, inspiroitunut ja motivoitunut. Aina isoja (ja miksei pienempiäkin) keikkoja katsoessa tulee kamala hinku lavalle ja tästä The 20/20 Experiencestä sain todella suuret energiat jatkaa reenaamista ja itsensä kehittämistä. Suuri haaveeni onkin täyttää jokin areena tai stadion, vaikkapa sitten taustalaulajana tai juoksutyttönä! "Dream Big" vai miten sitä sanotaan...

Asiasta kolmanteen, pääsin vihdoin avaamaan kuntosalikauden ja menin ensimmäiselle ryhmäliikuntatunnille SATSissa! Eihän se aivan ongelmitta sujunut, mutta ensi kerralla tiedän paremmin. Ensi kerta on jo huomenna ;) Hieman luontokuvaa Helsingistä, vihreää on ja lenkkipolut näyttää tosi kutsuvilta.






Haluaisin kovasti hommata rullaluistimet kun täällä on niin hyvässä kunnossa asfaltit! Siispä suuntaankin nettiostoksille jos löytyis jotkut sopivat käytettynä :)

Rakkaudentäyteistä ja motivoitunutta loppuviikkoa teillekin!

xoxo Kia

perjantai 9. toukokuuta 2014

Slowly getting closer...

Hauskaa perjantai-iltaa teille ja tervetuloa uudet lukijat! Minun viikonlopun aloitus kuluu kotona siivotessa ja kirjoitellessa blogia. Mutta mulla on ainaki hauskaa! :D Halusin tässä samalla vähän muistella viime vuoden New Yorkin lomaani... :)


Lautta Vapaudenpatsaalle

Sain hurjan inspiraation siivoamiseen ja levitin kaikki siivousvälineet keskelle asuntoni lattiaa. Päätin aloittaa urakan tiskaamalla järkyttävän korkeaksi kasautuneen tiskivuoren ja olin jo melkein valmis... Kunnes allas menee tukkoon eikä putket vedä sitä ällöttävää tiskivettä viemäriin. No, siinäpä sitten isi apuun ja puhelimen päähän ja miepä lähin reippaana tyttönä kaatosateeseen juoksemaan bussiin ja hakemaan putkienavajaa just ennen kaupan sulkemista! Nyt aine on sitten tuolla vaikuttamassa... Tällaista tämä yksin asuminen on! :D

Nyt mulla on kuitenkin vähän enemmän NYFA-päiviteltävääkin! Alkuviikosta sain sähköpostin, jossa minua kehotettiin lataamaan "Schools App", jonne kaikki New York Film Academyn opiskelijat kirjautuvat ja voivat tutustua toisiinsa ennen koulun alkua. App oli Facebookin tapainen ja sinne sai kirjoittaa mille kurssille on osallistumassa ja etsiä tulevia luokkatovereitaan! Jännää! Löysin sieltä pari mahdollista luokkakaveria, yksi Indonesiasta ja toinen Ranskasta. Ensi vuodesta on tulossa siis erittäin kansainvälinen :)








Asuntoasiat ovat hieman edistyneet nyt. Tutun tuttujen kautta sain mahdollisuuden kirjoittaa itsestäni ihmisenä sekä vuokralaisena sähköpostin, jota lähetetään sitten eteenpäin New Yorkin tuttujen tutuille ja mahdollisille tuleville vuokranantajille. Viime vuonna New Yorkissa lomaillessani tutustuin myös erääseen henkilöön, jopa lupasi nyt levittää sanaa ja kysellä vapaita huoneita. Ihana kun ihmiset ovat valmiita auttamaan! Arvostettavaa ja korvaamatonta.


New Yorkin satama
Paluumatkalla putkenavaajaa ostamasta minulle kävi hauskasti. Olin täpötäydessä bussissa kun puhelimeni soi. Soittajana lukee "tuntematon numero" ja ajattelin, että se olisi äitini sillä hän aina soittaa jostain syystä minulle tuntemattomasta numerosta. Äidillä olisi ollut myös syy soittaa tämän putkiepisodin jälkeen. Vastaan puhelimeen reippaasti "MO!" kunnes soittaja sanoo "Hello, this is John from New York Film Academy, is this Kia?" Repeän nauruun tajutessani kuinka vastasin hänelle puhelimeen ja kokoan samalla itseni. Onneksi minun ei tarvitse ajatella yhtäkkistä kielenmuutosta vaan aloitan pokkana englanniksi puhumisen. Pahoittelen suuresti vastaamistani ja John (NYFA:n edustaja ja suuri apua prosessissa) nauraa linjan toisessa päässä! Hän soitti minulle tarkistaakseen onko minulla kaikki hyvin ja muistuttaakseen, että olin saanut toisenkin stipendin koululta. Hän myös kertoi, että koulumaksuja täytyy alkaa suorittaa sitten hyvissä ajoin ennen koulun alkua ettei mikään mene pieleen tai koulunaloitus viivästy. Tuli taas hullu olo, että kohtahan olen rapakon takana ja puhun englantia ihan koko ajan! I can't wait! John sanoi odottavansa kovasti syksyä ja tapaamistamme. Lopuksi ne normaalit "see you:t" ja "take care:t". I'm so excited!

Se minun normaali kuvailmeeni New Yorkin siluetti taustalla...
Tällä viikolla oli HEO-vuoden viimeinen näyttelijäntyön tunti ja palautekeskustelut opettajan kanssa. Kerroin saaneeni tänä vuonna HEO:sta itseluottamusta ja oppinut itsestäni paljon sekä ihmisenä että opiskelijana. Opettajani sanoi, ettei minun tulisi palata Suomeen takaisin ainakaan vähään aikaan, vaan opiskella ammatti ulkomailla (koska musiikkiteatterinäyttelijäksi ei tällä hetkellä Suomessa voi opiskella) koska kuulun sinne. Minun tulisi palata vasta vuosien jälkeen kun olen tehnyt uraa ulkomailla ja tulisin jakamaan tietojani ja taitojani Suomeen myöhemmin. Minulle tämä kuulostaa juuri siltä mitä haluaisinkin tehdä! Kohtalo vie, kuka tietää miten käy...

Johnin mukavasta puhelusta sain taas kovasti intoa ja motivaatiota kaikkeen ja asiat konkretisoituivat. Myös mm. se, että koulusta pitäisi maksaakin. Paljon. Mutta mitäpä sitä ei tekisi unelmiensa eteen!

xoxo Kia

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Aina ja ikuisesti

Hellurei ja hellät tunteet!

Vappu... Vappu? Minulla vappu kului lähes samaan tapaan kuin kaikki muutkin arkipäivät, aamulla olin töissä ja illalla nautin konsertista mummini kanssa. Ilma oli kylmä ja pelkäsin hieman viimeviikkoisia allergiakohtauksia ja niiden uusiutumista, joten päädyin konsertin jälkeen suoraan kotiin katsomaan trilleriä tv:stä. My kinda night! 

Viimeviikkoisten allergiakohtausten siivittämänä menin alkuviikosta päiväpolille terveyskeskukseen jonottamaan lääkärille muiden allergikkojen seurassa. Sain monenlaisia troppeja helpottamaan oloani, mukana oli mm. astmapiippu jota olen viimeksi ala-asteella joutunut käyttämään. Noh, ainakin nyt on helpompi hengittää! Eiköhän tämä tästä helpotu kun lehti tulee puihin...

Sain vanhemmiltani synttärilahjaksi kuntosalikortin koko kesäksi (tai oikeastaan siihen asti kun muutan toiselle mantereelle, jes!) ja kävin tekemässä sopimuksen lähikuntosalini SATSin kanssa. Sain mahtavat tarjoukset; opiskelijahinnalla kaikki, toukokuu vapputarjouksena ilmaiseksi ja vielä kolme tapaamista personal trainerin kanssa for free! Innolla odotan minulle räätälöityä treeniohjelmaa ja ruokavaliosuunnitelmaa! 

Tällä viikolla olen ollut ahkeraakin ahkerammin töissä, joka päivä minut on kaupan kassalta voinut bongata. Meillä oli kouluvuoden viimeinen tanssitunti (nyyh!), ensi viikolla on sitten viimeinen näyttelijäntyöntunti. Ei tämä vuosi saa loppua! Onneksi sentään laulutunnit jatkuvat vielä hetken... Nyt on enää loppurutistus edessä, joka käytännössä tarkoittaa tanssikoreografian tekemistä, useiden musikaalikappaleiden opettelua kevään kansiokonserttia varten sekä valmistautumista pääsykokeisiin! Olen onnekas, kun minulla on vain yhdet pääsykokeet tänä keväänä, huh.

Elämänmuutokseeni liittyen, olen vihdoin saanut rahoitukset kuntoon ensi vuoden koulua ja elämistä varten! Sain tulevasta koulustani New York Film Academysta vielä toisenkin stipendin 3,000 dollarin arvosta. Tämä tarkoittaa siis, että saan koulun jakamilla stipendeillä lähes 1/3 koulumaksusta pois! Helpottaa hieman, vaikka onhan sitä maksettavaa vielä aika reilusti jäljellä. Olen myös saanut paljon apua tutuilta ja tutun tutuilta asunnon etsimisessä :)

Ja sitten... Kävin perjantaina ottamassa kauan odottamani elämäni ensimmäisen tatuoinnin! Olen hamunnut tätä pientä kahdeksasosanuottia ranteeseeni jo kolmatta vuotta ja nyt minulla oli sen ottamiseen ainakin kunnon syy. Uhmailin kavereilleni alkuvuodesta, että jos saan tänä vuonna koulupaikan/pääsen unelmakouluuni, ikuistan nuotin iholleni merkiksi siitä. Lisäksi sitähän sanotaan, että kuvaa tatuoinnista tulisi pitää jääkaapin ovessa ainakin vuosi ennen sen ottamista, jotta huomaisi kyllästyykö siihen. Sen olen tehnyt ja välillä olen piirtänyt tämän kuvan ranteeseeni ja kuvitellut että se olisi oikea. Nyt se on!




Otin tatuoinnin Liskogalleriassa Helsingissä ja sain sen erittäin sopuisaan hintaan. Kiitoksia lahjakortista, Elsi! Ja kiitoksia itse taiteilijalle Lunalle! Kuten ylemmästä kuvasta huomaa, olin hieman paniikissa ennen kuin tatuointipistooli osui ihooni. Ihmiset olivat pelotelleet minua etukäteen kivusta ja luulin, että alkaisin itkeä tai vähintäänkin huutaa. Toisin kävi! En edes tuntenut mitään, kun ensimmäinen väripiste tehtiin ranteeseeni. Kaikinpuolin siis miellyttävä kokemus.



Tittidii, tässä se nyt sitten komeilee! Olen erittäin tyytyväinen tähän pieneen siroon palaseen musiikkia oikeassa ranteessani. Se kuvaa rakkauttani musiikkia kohtaan ja tulen muistamaan tämän elämäni mullistaneen vuoden ikuisesti.

Yritin tiivistää viikon tapahtumat taas lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta kyllä minun näköjään täytyy kirjoitella tätä blogia useamminkin kuin viikottain, muuten jokaisesta kirjoituksesta tulee tällaisia pomppivia novelleja!

Kesä, kävit täällä jo huhtikuussa, tule kiitos takaisin niin pääsisin ulkoilemaan ennen kesäkuussa alkavaa täyspäiväistä työrupeamaa! Kuulemisiin!

xoxo Kia