"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Musiikillinen elämäkertani

Hei ystävät!

Olen taas potenu hieman inspiraation puutetta viime päivinä blogin suhteen. Olen halunnu kirjottaa tosi paljon, mutten ole keksiny aihetta! Nyt sain ihanalta ystävältäni listan asioista, joista kirjottaa tänne ja jakaa teille tässä samalla kun päivät vähenevät kohti New Yorkia. Tänään aiheena on musiikillinen historiani, se onkin aika monimuotoinen. Yritin kovasti löytää mahdollisimman paljon kuvia eri aikakausiltani, mutta huonoin tuloksin. Varsinkin nyt kun mulla on uus kone (MacBook Air <3) niin jouduin vähän säätämään kuvien kanssa. Toivottavasti osaan kertoa teille kaiken tarpeeksi värikkäästi, että voitte kuvittaa historiani päissänne (päässänne??) :D

Aloitin musiikin harrastamisen jo päiväkoti-iässä. Neljä-viisivuotiaana aloin kulkea musiikkileikkitunneilla, jotka jatkuivat kantele- ja soitinvalmennustunteina. En ole edes varma, milloin aloitin viulun soiton mutta olin vielä päiväkodissa eli olin korkeintaan kuusivuotias. Muistan kun tulin päiväkotiin viulukotelon kanssa, tarhasedät kiusasivat että oliko minulla konekivääri mukana :D Muistan myös soitinvalmennusvuosilta sen hetken, kun meidän piti valita soitin, jota halusimme alkaa soittamaan. Olin satavarma soittimestani heti ja valitsin viulun. Toivoin silloin tulevani seuraavaksi Linda Lampeniukseksi. Se haave kuitenkin kaatui jossain vaiheessa idolini muuttuessa lehtien keskiaukeaman tytöksi.

En muista mistä esiintymisestä tämä kuva on, mutta soitimme yhdessä parhaiden lapsuudenystävieni kanssa jo ensivuosista asti <3 Nykyään kuvan keskimmäinen ystäväni asuu Hollannissa ja opiskelee ammatikseen viulun soittoa ja oikealla esiintyvä nuori nainen opiskelee täällä Helsingissä alttoviulun soittoa, myös ammatikseen! Olen heistä todella ylpeä ja he ovat edelleen tärkeimpiä ystäviäni.



Ala-asteella soittelin viulua ja kävin ahkerasti tunneilla, silloin aloimme myös soittaa erilaisissa kokoonpanoissa, joista yhdestä tulikin virallisempi ja totisempi kvartetti. Soitimme yhdessä ainakin kuusi vuotta ja kiersimme ympäri Suomea tapahtumissa ja keikoilla soittamassa. Totta puhuen, kaipaan kyllä näitä aikoja! Parasta yhdessä soittamisessa on se, kun kaikki tuntevat musiikin ja kuuntelevat toisiaan; tuloksena saumaton musiikki ja ajantajun katoaminen.





Olin pienenä aina innoissani mukana kaikissa mahdollisissa esiintymisissä ja kokoonpanoissa sekä koulussa että musiikkiopistossa. Soitin koulun musiikin tunneilla kaikkia mahdollisia soittimia ja esiinnyinkin muutaman kerran esim. rumpujen takana. Olen aina ollut avoin kokeilemaan kaikkea musiikkiin liittyvää.

Yläasteella musiikin harrastaminen muuttui vakavammaksi. Kävimme kvartettimme kanssa kiertämässä ympäri Suomea keikoilla ja erilaisten nuoriso-orkestereiden kanssa mm. Norjassa ja Saksassa. Olen siis onnekseni päässyt esiintymään useissa toinen toistaan upeammassa konserttisalissa. En uskonut, että minusta olisi solistiksi, sillä se vaatii uskomatonta kuria ja tietynlaista karaktääriä. Ajattelin noihin aikoihin saada ammatin kuitenkin viulun soitosta ja nimenomaan erikoistua orkesterimuusikoksi.



Joskus yläasteen loppupuolella kävin elämäni ensimmäisessä areenakonsertissa Hartwall Areenalla katsomassa P!nkiä. Silloin koin jonkinlaisen oivalluksen, että "miksen kokeilisi tuota tosissani?". Sain monet kylmät väreet kaikista erilaisista tavoista käyttää ihmisääntä, mutta jätin kuitenkin unelmat laulajanurasta korvan taakse. Heti täytettyäni 16 kävin testailemassa taitojani Idolsissa, mutta eihän siitä mitään silloin tullut. Totta kai hylkääminen harmitti, mutta olen silti onnellinen tuomariston päätöksestä, olinhan silloin todella nuori ja kokematon.

Kahdeksannella luokalla musiikin tunneilla vieraanamme kävi brittiläinen bluesartisti, joka jotenkin bongasi minut tunneilta. Puoli vuotta hänen vierailunsa jälkeen hän otti minuun yhteyttä ja kutsui mukaansa keikalle esiintymään Rovaniemellä järjestettäville blues-festivaaleille. Olihan se aika unelmien täyttymys päästä ammattimuusikkojen kanssa esiintymään! Seuraavana vuonna kävin uudestaan vetämässä vähän bluesia. Hieno kokemus, jota en koskaan unohda!





Vaikka sainkin blues-keikoista itseluottamusta ja kokemusta laulun saralla, en vieläkään uskonut, että voisin sitä tehdä myöhemmin ammatikseni. Minulla oli (ja on edelleen :D) monia muusikkokavereita ja teininä kävin sitten kotistudioilla nauhottamassa ja useilla yksityiskeikoilla esiintymässä. Ihanaa hommaa!

Kesäkokemusta vuodelta 2010 en unohda ikinä kun olimme lomailemassa perheeni kanssa Orlandossa, Floridassa. Universal Studiosilla oli "the American Idol Experience", jossa pääsi tuomariston eteen koe-esiintymisiin. Jännitin tilannetta kovasti ja menin huoneeseen äitini tukemana. Pääsin esikarsinnoista jatkoon ja siirryimme studiolle tuottajien kanssa. Nyt kun tapahtumaa ajattelee, niin olihan se hurjaa. Olin vain niin paniikissa, etten muista tilanteesta paljoakaan. Kaikki tapahtui äkkiä ja silmänräpäyksessä olinkin lavalla 400 amerikkalaisen edessä esiintymässä karaoketaustan kanssa. Koska kyseessä oli kuitenkin turistikohde ja Disney-kaupunki, lauloin Camp Rock- elokuvasta tutun kappaleen "This Is Me". Kertosäkeen sanat menevät "This is real, this is me, I'm exactly where I'm supposed to be now..." ja silloin tunsin sanat luissa ja ytimissä, rakastin sitä hetkeä kun kaikki katsoivat juuri minua lavalla. Ennen esiintymistä minut meikattiin ja tunsin itseni tähdeksi. Tämä kokemus oli ehkä siisteintä ikinä siihen mennessä! Yleisö äänesti esiintyjistä lemppariaan ja päädyin kolmen parhaan joukkoon :)



Takaisin jousisoittimiin... Tosiaan, myöhemmin viulutaipaleella mukaan tarttui sivuaineena piano. Lukiossa jossain vaiheessa rakastuin totaalisesti kontrabassoon (olen aina ihaillut soitinta) ja otin senkin sivuaineeksi. UPEA SOITIN! Minua pidempi ja suurempi kapistus, hyvä että autoon mahtui :D Harmi, että kontrabassoura jäi lyhyeksi muutettuani Helsinkiin.


En tiedä missä vaiheessa lukioaikana heräsin ja tajusin, ettei viulu olekaan "se oikea" minulle. Herätys oli tavallaan aika kamala, koska olihan "uhrannut" soittimelle jo 12 vuotta elämästäni. Kaikki tunsivat minut viulistina. Tiedän kuitenkin, että se taito ei ole mennyt hukkaan. Kaikki, mitä olen viulun soitosta oppinut, on ollut vain hyödyksi. Korvani on kehittynyt relatiiviseksi ja virekorvani on virheetön (jos näin voi sanoa). Nuotinlukutaitoni on saumaton ja pystyn muokkaamaan ja suhteuttamaan itseni kaikenlaisiin kokoonpanoihin. Vaikka jätin viulun soiton ja keskityin laulamiseen, viulu tulee aina olemaan minulle erittäin tärkeä soitin.



Tulevaisuudessa haluaisin vielä joskus kokeilla viulua ja kontrabassoa - paremmalla menestyksellä. Koska olen innokas oppimaan, haluaisin oppia soittamaan myös pianoa ja kitaraa kunnolla vaikka niitä jotenkin pystyn nytkin rämpyttämään. Haluaisin pystyä tekemään keikkaa säestämällä itseäni kunnolla, etten tarvitsisi aina jotain minua säestämään.





Syy, miksi valitsin musiikkiteatterin on se, että pystyn yhdistämään siinä musiikin ja teatterin (ylläri) sekä tanssin (joka ei ole paras vahvuuteni - ainakaan vielä). Rakastan musiikkiteatteria, sillä siinä yhdistyvät kevyt ja klassinen musiikki. Mikä vois olla parempaa? Saan ammatissa kaiken, mistä olen ikinä haaveillut <3





Jaoin teille näköjään muutaman yksittäisen kokemuksenkin musiikin aikakaudeltani. Tässä mieleenpainuvimmat ja tärkeimmät hetkeni musiikin parissa, there's more to come! Rakastan tätä touhua.

xoxo Kia

P.S. Minulle juuri soitettiin NYFAsta ja kyseltiin taas kuulumisia. Puhelun viimeiset sanat olivat, "nähdään parin kuukauden päästä!". NYT ALKOI JÄNNITTÄÄ.


Suurimman osan näistä upeista kuvista on ottanut Hayden Lloyd, http://www.haydenlloyd.net

torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannus Siperiassa

Hei kaikki ja terveiset Lapista!

...En siis oikeasti ole Siperiassa, mutta tuntuu siltä kun ulkona tarvii melkein toppatakin taretakseen! :D

Pieni ja lyhyt päivitys New Yorkin tapahtumiin. Oon vihdoin saanut viisumin aluille (nettisivu ei toimi vieläkään kunnolla, mutta sain onneksi valmiit käyttäjätunnukset), maksanut viisuminkäsittelymaksun ja nyt pääsen vihdoin varaamaan itelleni haastatteluajan! Jännittävää! Jäljellä pitäisi viisumin saamisen jälkeen olla enää vakuutuksen hommaaminen, Kelan tuet ja lentoliput! Voiton puolella ollaan!!! :)


Saavuin tänä aamuna (aivan liian aikaisella lennolla) Rovaniemelle ja illalla matkaan vielä pohjoisemmaksi sukulaisteni luo. Huomenna sitten perinteiset juhannustanssit, jee <3 Kunpa täällä vaan vähän lämpenis ilma, tulin etelän hetelmänä Lappiin farkkutakilla... Se oli virhe. Onneksi äitiltä saa lämpimiä vaatteita lainaan! 

Muu perhe on vielä töissä ja haen kohta pikkuveljen leiriltä, siihen asti...


Toivotan teille kaikille oikein ihanaa juhannusta ja vähän parempia kelejä ulkoilemiseen! :)

xoxo Kia

torstai 12. kesäkuuta 2014

(100) Days of Waiting

Sateiset mutta innokkaat terveiset itä-Helsingistä!

Tänään on ollut kyllä merkittävä päivä ja voin vihdoin jakaa nämä fiilikset kanssanne. Tänään on siis tasan 111 päivää jäljellä koulun alkuun! En ole ikinä ollut näin innoissani opiskelemaan pääsemisestä, onhan tässä tällä kertaa kuitenkin unelmakoulustani kyse. Lisäksi, tänään on myös tasan 100 päivää aikaa muuttooni! En ole kyllä vielä lentolippuja hommannut (enkä hommakaan ennen kuin olen saanut viisumin), mutta lähtöpäivän olen kuitenkin jo päättänyt. NYFAan pitää viikkoa ennen ensimmäistä virallista koulupäivää käydä ilmoittautumassa ja ottamassa paikka vastaan ja ajattelin myös mennä tutkimaan ja haistelemaan uusia kotikulmia ajoissa :)



Täytyy myöntää, että olen todella onnellinen ja tyytyväinen myös asuntotilanteeseeni. Satuin erittäin hyvällä tuurilla löytämään täydellisen asunnon täydelliseen hintaan täydellisen matkan päässä koulusta. Tuleva vuokraemäntäni (suomalainen!) on ollut todella ihana enkä malta odottaa että tapaan hänet ja muutkin tulevat kämppikseni! Takuuvuokrankin sain maksettua, joten minua odottaa tämä upea huone Brooklynissä syyskuussa. Pakko siis jakaa teillekin siitä kuva! ;)


Kuten jo aiemminkin olen tainnu mainita, rapakon taakse ei ole helpoin päästä asumaan ja opiskelemaan. Edessä (ja jo takanakin) on hurja paperisota ja uusia maksuja tulee maksujen perään. Tällä hetkellä yritän saada viisumia ja viisumihaastatteluaikaa varattua. Minun tuurillani nettisivuissa on vain joku ongelma ollut jo melkein viikon enkä saa asiaa etenemään... Fingers crossed, että sivut saadaan toimimaan pian ja pääsen eteenpäin paperiasioissa!

Yhdeksän päivän työputken (ja pienen viisumiturhautumisen) jälkeen oli kuitenkin ihana viettää vapaapäivä parin HEO:n muten kanssa ja vaihtaa kuulumisia. ♥ Huomenna olen vielä vapaalla, sitten olenkin juhannukseen asti täyspäiväisesti taas kassaneitinä! Ihana päästä käymään taas Lapissa muutama päivä ja pääsen jo perinteeksi muodostuneisiin lavatansseihin, jee!


Innosta pinkeä tuleva Nykiläinen kuittaa, hyvää loppuviikkoa kaikille!

xoxo Kia


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kauppias hoitaa homman

Hyvää iltaa ihmiset!

Täällä ruudun takana istuu erittäin väsynyt kassaneiti, takana viikon työputki ja vielä huominen töitä ennen kahta vapaapäivää! Jee! Olen saanut monet kerrat flashbackit viime kesään, kun tein paljon iltavuoroja kaupassa Lapissa asuessani. Koko vuoden täällä Helsingissä olen tehnyt sekä muutaman tunnin aamuvuoroja että viikonloppuja. Nytpä pääsin sitten täälläkin kokemaan illat! Olen aivan ilmiselvästi iltavirkku, sillä on kivempi mennä illalla töihin kun on saanu nukuttua kunnon yöunet. Tänään kuitenkin patistin itteni ennen yheksää ylös ja salille taas viikon tauon jälkeen! Huh, mikä inspiraatio taas urheilla ja nyt kiitos iltavuorojen, ehdin mukavasti mennä aamulla ryhmätunneille ja salille kun siellä ei ole suurinta ryysistä :)

Ainiin, Ilse leikkasi mulle uuden kesätukan <3

Viime viikonloppuna kävimme työporukan kanssa virkistysristeilyllä Tallinnassa. Tosiasiassa nousimme vain illalla laivaan joka seilasi muutaman tunnin Tallinnaan, laiva nökötti satamassa koko yön ja aamulla lähimme takasin Helsinkiin. Olin todella hämmentyny tämmösestä laivassa hengaamisesta, mutta hauskaa ainakin oli! :D En muista edes millon viimeksi olen käyny laivalla, siitä on varmaan melkein 10 vuotta aikaa! Siksipä jännitin hieman laivaan astumista ja säikähdin jokaista ääntä jota laivasta lähti. Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja oli mukava tutustua työkavereihin paremmin näin vapaalla :)




Täytyy myöntää, että vähän peelotti.
Yritettiin Sonjan kanssa muka hypätä yhtä aikaa...
Hienot työnaiset!

Pakko se on kai myöntää
, eihän siellä laivalla tullut nukuttua kuin kaksi tuntia, hyttiin saapuessani (klo 6:30) laitoin pään tyynyyn ja saman tien tuli kuulutus "Hyvää huomenta hyvät matkustajat"..... :D Onneksi sunnuntaina oli helluntai eikä tarvinnut mennä töihin joten kyllä se päivä meni sitten nukkuessa univelkoja pois! 

Innostunut laiva-selfie


Tässäpä vähän viikon tapahtumia, ens kerralla mulla on paljon kerrottavaa New Yorkiin liittyvistä asioista ;) Stay tuned!

xoxo Kia

maanantai 2. kesäkuuta 2014

This is the End...

Heipä hei kaikki 

Huh... Viime postauksestani on aivan liian kauan! Nytpä onkin sitten hieman kiinniotettavaa. Mitäs viime kolmen viikon aikan onkaan tapahtunut? TIIVISTYSTÄ LUVASSA, tämä olkoon nyt viimeisten HEO-viikkojen raportti!

Meillä oli koulussa viimeinen suuri konsertti nimeltään Kansiokonsertti! :D Kaikilla meillä oli siis tehtävänä valmistaa itsenäisesti viisi erilaista kappaletta kansioon ja esitimme osan niistä lopulta "koe-esiintymisissä" raadin edessä. Eniten konsertissa jännitti se, että raadissa istui oikeita ja nimekkäitä suomalaisia musiikkiteatterin tekijöitä. Audition-tilanne meni osaltani kutakuinkin mainiosti ja sain loistavaa ja kehittävää palautetta ja uskoa itseeni ja tekemiseeni! Uskomaton fiilis kaikista niistä ajatuksista, joita nämä ammattilaiset sanoivat. Minulla on kuulemma ainakin iso tekemisen meininki ja valtava kimalteleva Amerikan lippu rinnassa. Haluan tuon aukkarihetken takaisin!

Loppuviikolla kansiokonsertin jälkeen kävin Tampereella pääsykokeissa ja vaikka se jäisi taas parista pisteestä ja ensimmäisestä varasijasta kiinni kuten viime vuonna, lähdin sieltä hyvillä mielin! Oli kiva käydä paineetta kokeilemassa onko vuoden aikana tapahtunut kehitystä :)

Viime viikon alussa meillä oli vielä viimeisten itsenäisten koulutehtävien esitys, esitimme duetot jokaiselle jaetun parin kanssa ja teimme ryhmän kanssa yhteisen tanssikoreografian. Illasta jäi tosi hieno fiilis ja onnellinen olo! Illan päätteeksi olimme piirissä ja kirjoitimme kaikista ryhmämme jäsenistä ja opettajista muutaman kauniin sanan paperille anonyymisti. Sitä itkun määrää, kun sain lukea, mitä kaikki minusta ajattelevat ♥ Rakastan tätä porukkaa yli kaiken ja tulen ikävöimään heitä niin paljon! 



Kaunis ja täydellinen ryhmäni, HEO:n MuTet 2013-2014 for life 

 ...ja vielä kolme kertaa kiellon päälle , meidän koko ryhmä opettajineen 






Voisin puhua tästä vuodesta loputtomiin, mutta säästän teidät siltä tällä kertaa. Pari sanaa kuitenkin sanon. Otin suuren askeleen muuttaessani Helsinkiin viime syksynä ja lähtiessäni täysin tuntemattomalle polulle yksin. Tänä vuonna olen kuitenkin ollut todella onnekas ja onnellinen enkä vaihtaisi mitään pois. Yksin asuessa olen kyllä aikuistunut ja huomannut, miten rahaa vain tulee ja menee (harvemmin sitä liikaa tuli kuitenkaan :D). Vuosi meni aivan liian nopeasti ohi ja minulle jäi hieman tyhjä olo, kun saimme todistukset ja lauloimme yllätysnumerona ryhmän kanssa Wicked- musikaalista For Goodin. Eikä kyyneleiltä voinut välttyä! Hassua, miten äkkiä täysin erilaisista ihmisistä voi kasvaa niin läheisiä niin lyhyessä ajassa. 

Tässä hetkessä itkua pidätellen haluan jakaa ja välittää teille kaiken sen rakkauden, jonka näitä ihania ihmisiä kohtaan tunnen. Tämän ihanan porukan kanssa olemme nauraneet, itkeneet ja itkunauraneet ja kaikki ovat kehittyneet huimasti tänä vuonna, kiitos mahtavien opettajiemme! Kaikki meidän MuTe-ryhmästä ovat kannustaneet ja auttaneet toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa. Toivon heille ja teille kaikille kaikkea hyvää sekä unelmien tavoittelua ja saavuttamista! Rakastan teitä ♥ 

Näihin itkuisiin mutta onnellisiin kuviin ja tunnelmiin, ME TAVATAAN VIELÄ!!!

xoxo Kia