"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

sunnuntai 31. elokuuta 2014

I Can't Do This

Ystävät 

Toissapäivänä se tapahtui. Todellisuus iski vasten kasvoja. NYFAlta tuli sähköposti, jossa toivotettiin tervetulleeksi kouluun ja viestissä oli myös ensimmäisen kouluviikon ohjelma. Luin sähköpostin keskellä yötä enkä sen jälkeen nukkunu ollenkaan (ja menin kuitenki aamukuudeksi töihin, lopputulos; silmät ristissä). Luettuani viestin raajani kylmenivät ja mahassa alko kiertää. Halusin oksentaa.

Tämä oli siis viimein se hetki kun tajusin mitä oon tekemässä. 20 päivää aikaa sulatella ajatusta joka kohta konkretisoituu. Muutan NEW YORKIIN?!

Miksei kukaan varottanu minua tästä hetkestä? Miksei kukaan pysäyttäny minua ja sanonu että oon hullu ko lähen New Yorkiin asti tai ees haen sinne kouluun?? SE ON NIIN KAUKANA! Tähän asti oon ollu vaan innoissani enkä ole oikeasti tajunnu että lähen vaikka koulukin on maksettu jo monta viikkoa sitte. Mulla alko ahistaan ajatus kaikesta siitä kilpailusta koulussa ja kuinka kaupunkiin sopeudun. Siitä työmäärästä. Kuinka elän yksin ulkomailla ilman ketään tuttuja kasvoja? Ilman omaa äidinkieltä? Suurien betonirakennusten keskellä?  Tähän mennessä kaikki on tuntunu niin kaukaselta ja mahottomalta, olen ollu varautunu kaikkeen mahdolliseen ettei vuosi toteutuisikaan. Nyt se on kuitenki melkein jo käsin kosketeltavissa.

Ensimmäisellä puolikkaalla viikolla meille esitellään New Yorkia, käydään vesitaksilla ajelemassa Hudsonilla ja tutustutaan paikkoihin. Toinen kokonainen viikko alkaakin koe-esiintymisillä, meidät jaetaan tasoamme vastaaviin ryhmiin tanssin ja laulun saralla. Kouluun tulee siis valmistaa etukäteen jo pari kappaletta. Takaisin teräkuntoon!


Sähköpostissa oli myös lista asioista ja esineistä, jotka pitäis hommata kouluun. Kahet tanssikengät, musiikinteoriakirja ja iloinen, innostunu mieli pitäis olla ekalla viikolla mukana. Tuntuu mahottomalta tällä hetkellä. Pelkään että pyörryn ensimmäisenä päivänä kouluun, varsinkin kun viestissä luki tuleva laulunopettajani. Kristy Cates, joka on tehny unelmarooliani Elphabana Wicked-musikaalissa. Eli toisin sanoen suuri idolini. Pitäiskö hänen eessä vielä laulaakin?

Normaalisti löydän aina pilvien hopeareunuksen, mutta nyt mie olen niin paniikissa etten tiiä miten saan itteni rauhotettua. Olen superinnoissani mutta silti hieman häntä koipien välissä. Kohta minun arki on jotain aivan muuta kuin kilometrin pyöräilymatka töihin kaupan kassalle. Pian matkaan puoli tuntia täpötäydessä metrossa (jotka on superpelottavia!) ja kävelen muutaman korttelin Wall Streetin ja komeiden pukumiesten ohi ja vietän kuusi päivää viikossa ja 7 tuntia päivässä koululla ikkunasta Vapaudenpatsasta katsellen. Eikö näin tapahdu vain elokuvissa? A-P-U-A!

Tämänhetkiseen mielentilaani ja tilanteeseeni en parempaa ja osuvampaa musikaalikappaletta tiedä, Bring It On-musikaalista One Perfect Moment:in ensimmäiset sanat kuvaavat ajatuksiani juuri nyt.

"I'm not freaking out, I'm really okay
I'm totally chill or I will be someday
'Cause I'm so near the top but there's so many mountains to climb
There are plans to be planned, drills to be drilled 
'Cause this dream that I've dreamed is becoming fulfilled
And I plan to enjoy it but right now, I don't have the time"


Ja nyt sen sanon teille;

MINUA PELOTTAA

Henkistä tsemppausta ja itseluottamusta etsiskellen,

xoxo Kia


torstai 21. elokuuta 2014

Kuukauden päivät jäljellä


Hellurei!

Kuten otsikko ja kuvakin sen jo kertovat, eilen jäljellä New Yorkiin muuttoon oli enää 31 päivää, tänään vielä vähemmän. Nyt päivät alkaa huveta silmissä ja asiat alkaa olla järjestyksessä. 

Puhelinliittymä, netti, sähkösopimus, vakuutukset ja vuokrasopimus on saatu päätökseen ja muutokseen Suomessa. Kuitenkin melkein sama rulianssi odottaa vielä rapakon takana. Vaikka muutan vasta (jo!) toista kertaa vuoden sisällä itsekseni, en kyllä jaksais tehä tätä joka vuosi. Tai edes joka toinen. Tavaraa on vain kerääntyny järkyttävä määrä ja kaikesta haluais päästä eroon mutta silti ei vain halua luopua kaikesta maallisesta.

Osa minusta (aika suuri osa vieläpä!) toivoo, että pystyisin jäämään Nykiin pidemmäksi aikaa, tai mistä sitä tietää jos en viihdykään siellä - hei, ketä tässä yritän huijata?? - mutta mulla on kuitenkin opiskelupaikka Suomessakin ja tänne täytyis palata suorittamaan ammatti. Mutta aion pitää silmät ja korvat auki kaikelle, kun se kaikki on kuitenkin mahdollista, right?!

Mulla on enää kaks viikkoa töitä jäljellä. Kaheksan vuoroa. Sen jälkeen sanon kaupan kassalle "goodbye" ja alan tosihommiin pakkaamisen kanssa. Toisinsanoen lähden vielä hyvästelemään ystävät ja sukulaiset Lappiin ja pakkaan sitten kaiken viime tipassa. En voi olla miettimättä sitä hetkeä kun menen lentokentän turvan läpi ja olen seuraavat kolme kuukautta täysin omillani kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. En kylläkään epäile hetkeäkään, ettenkö kotiutuis nopeasti. Nykissä lähden suoraan hoitamaan kännykkäliittymä- ja pankkiasiat. Kulttuurishokki odotettavissa? Miltäköhän tuntuu yhtäkkiä vaihtaa koko maailma englanniksi? Jotenkin nyt kun on aina välissä tullut vastaan ulkomaalaisia asiakkaita, on kestäny hetken vaihtaa kieltä, mutta kyllä se varmasti siitä nopeutuu!

Entäs sitten laulu-, tanssi- ja näyttelijäntyön tunnit?? Lontoossa pääsykokeissa käydessäni sain käteeni käsikirjoituksen ja sanottiin vaan "GO!" ja siinä sitä sitten improttiin. Kaikkeen on totuttava ja tätähän mie elämältäni haluan. Kuinka onnekas olenkaan, että pääsen toteuttamaan suurinta unelmaani? Tätä kaikkea ei olis tapahtunu ja tulis tapahtumaan ilman viime vuotta HEO:ssa tai sekä emotionaalista että rahallista tukea ystäviltäni ja perheeltäni.

Mulla näköjään nyt avautui sanainen arkku ihan vahingossa mutten pääse sitä sen enempää jakamaan, sillä on aika mennä töihin. Voisin kyllä vielä kirjottaa ajatuksenvirtaa ja odotuksia tulevalta vuodelta... We'll see!

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

xoxo Kia

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Häähumua Lapissa

Hei ystäväiset pitkästä aikaa! 

Viimiset pari viikkoa on hurahtanu aivan silmissä ja päivät kohti New Yorkia alkaa lähentyä toden teolla... 34 päivää enää! Viime viikolla vietin lomaviikon Rovaniemellä viettäen aikaa ystävieni kanssa ja häitä juhliessa. Sain myös kotona käydessäni vihdoin hommattua vakuutuksen Nykiin, joten kaikki on viimein valmista. Ei ole ennää ko lähteä! 

Tämän postauksen pyhitän kuitenki rakkaudelle ja häille, joissa sain olla mukana viime viikonloppuna. Niin kaunista, että jopa mie, joka ei juuri koskaan itke, itkin useampaan otteeseen. Häät herkistää!


  

 

Näissä kuvissa häitä edeltävän päivän soundcheck, josta on myös videomateriaalia. Sitä ehkä luvassa jossain vaiheessa if you want ;)

...ja oikeisiin häätunnelmiin!


Otin kirkossa paljon kuvia, mutta suurin osa oli tärähtäneitä (luultavasti käsien tärinän ja tihruttelun takia) tai vähän hämmentäviä koska halusin kuitenkin nähä joka hetken livenäkin enkä vain linssin läpi. Kuitenkin se hetki, kun ovet avautuivat ja morsian käveli alttarille kohti sulhasta, oli varmasti yksi kauneimmista asioista mitä olen ikinä saanut todistaa. Rakkaus avioparin välillä oli käsinkosketeltavaa ja ilo huokui heidän kasvoillaan pienen jännityksen lomassa. 

Seremonia oli kaunis ja musiikkiesitykset todella koskettavia. Eniten aloin itkeä siinä vaiheessa, kun käsikellot soittivat kauniin Breathe-kappaleen. Siinä tunsin taas musiikin voiman ja vaikutuksen kun kylmät väreet menivät pitkin selkärankaa ja kyyneleet virtasivat pitkin poskia. 


 Toimituksen jälkeen siirryttiin ulos portaille puhaltelemaan saippuakuplia ja onnittelemaan tuoretta avioparia, joka lähti kirkosta kuvauksiin ja hääpaikalle Urho Kekkosen entisellä Cadillacilla, oli kyllä niin hieno auto, että!!!


Reilu tuntia myöhemmin herra ja rouva saapuivat juhlapaikalle ja bileet alkoivat!


Ohjelmassa oli puheita ja tutustumisleikkejä sekä pieniä kilpailuja. Ruoka oli todella gourmet ja erittäin maukasta! Juhlapaikalla myytiin "Haavikko Special"-drinksuja ihan tätä paria ja juhlaa varten, oli kyllä hyvät tarjoilut!


 Siirryttäessä leikkaamaan kakkua sulhanen yllätti morsiamen ja esitti tälle itse kirjoitetun ja sävelletyn kauniin kappaleen, joka sai juhlavieraista joka ikiselle kyyneleet silmiin. Sanat kertoivat heän elämästä ja rakastumisesta ja melodia oli niin koskettava, ettei kukaan voinu olla niiskuttamatta. KAUNISTA!


Täysi suklaakakku, vesi herahtaa kielelle kun muisteleekin tätä herkkua.


Pienen ruoan sulattelun jälkeen tuli minun aika astua estradille. Lauloin Matsun säestämänä mm. Adelea, Katy Perryä ja John Legendiä. Oli ihana päästä vetämään soolona upean muusikon kanssa :)


Morsiuspari tanssahteli virallisen häätanssin Adelen "To Make You Feel My Love":n tahtiin, joka päättyi lopulta hauskaan koreografiaan johon liitty kaasot ja bestmanitkin mukaan! Ihana ylläri tämäkin :)




Illemmalla esiinnyin vielä bändin solistina ABBAa ja Whitney Houstonia vetäen! Hauskaa bilemusaa ja pääsi vähän revittelemäänkin ;)



Auringon laskiessa sulhasen huippu bändi Rockcorn esiintyi vielä, joten juhlapaikassa oli kunnon bileet yöhön asti! Herra ja rouva Haavikko esittivät vielä yhdessäkin rakkausballadin, sulosta 



Puolenyön aikaan tuore aviopari lähti viettämään hääyötään tähtisadetikkujen siivittämänä, upea näky!!

Upea pari, upeat juhlat ja kaikki viimisen päälle suunniteltua! TÄYDELLINEN PÄIVÄ ♥ 
Toivotan vielä ihanalle Sandralle ja Juusolle onnea ja rakkautta elämään, LOVE IS ALL YOU NEED 

xoxo Kia

lauantai 2. elokuuta 2014

This Little Girl

Hei te kaikki siellä kuvaruudun toisella puolella 

Kuten varmaan huomasitte, blogillani on uusi ilme! Tajusin vihdoin (eihän tässä menny ko muutama kuukausi, tekniikan ihmelapsiko muka??) miten tuo tausta vaihetaan ja mikä oliskaan mulle kuvaavampi kuva ko timantit hihii! Bling bling. Halusin blogin ilmeestä myös vähän avaramman ja valoisamman joten katotaan kauanko tämän piän ;)

Nyt kuitenki luvassa iso pakkaus kuvastuksia viime maanantain kuvaussessiosta Herttoniemen kartanolta! Upea ja lahjakas pikkuserkkuni Viola (Minerva Photography - http://caught-on-my-camera.blogspot.fi)otti minusta viimiset kuvat ennen muuttoa ja olen erittäin tyytyväinen lopputuloksiin. Ihanan pirteä Susu (https://www.facebook.com/SusuMakeUpStylingService) teki mulle ihanat kesähiukset ja kauniit meikit, oli taas niin tähtiolo. Mekko ja korut tuli Valkoiselta Elefantilta, voisin tottua tähän glamouriin. Pitemmittä puheitta, tässä tuloksia. KIITOS TYTÖT 


 















xoxo Kia