"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Climbing Uphill

Hello people! 

Olen tosi ihmeissäni, että löysin nyt raon blogin päivittämiselle, ihan kuin olisin unohtanut tehdä jotain! Tämä viikko alkoi oudoissa fiiliksissä ja taitaa loppuviikkokin mennä niin. Olen niin superväsynyt ettei edes kymmenen tunnin unet yössä auta. Pitäis olla yksi päivä täysin tekemättä mitään että pääsisi vähän rauhottumaan. Aivot vaan raksuttaa koko ajan ja ääni pään sisällä käskee aloittamaan ja päättämään keskeneräiset tehtävät. I need a break.

Luulin päässeeni flunssasta eroon, mutta ei. Rauhaseni kaulassa olivat niin turvonneet että jouduin valitettavasti menemään lääkärille tarkastukseen. Kalleimmat 5 minuuttia ikinä ja vastaukseksi sain vain "Well, your glands are swollen but there's nothing we could do about it to make you feel better. Take some painkillers and drink tea." Parin päivän jälkeen rauhaset ovat normalisoituneet hieman ja alan olla taas kunnossa! Niin se bakteerikanta ja erilainen ilmasto vaikuttaa elimistöön vaikka kaiken tekeekin ongelmia välttääkseen. 

Koska kroppani on kovilla sekä päässä pyörii koko ajan, se alkaa näkyä myös työskentelyssä koulussa. Meisner- näyttelijäntyön tunnilla nukahdin mielikuvaharjoituksen aikana ja heräsin omaan tuhinaani. Historian tunnilla katsoimme dokumenttia musikaaleista ja 1/3 meistä torkkui sielläkin. En tiedä miten me kahlataan koko kevät läpi ilman mitään lomaa. Meidän Spring Break peruttiin epäselvien päivämäärien takia. Thanks! Alan unohtaa myös laulujen sanoja totaalisesti. Tanssituntien koreografiat vaativat enemmän toistoja jotta ne jäisivät päähän. Tämä kuva on kuitenkin tämän hetkinen mottoni;


I can do this.

***

Viime viikolla saimme mahtavan tilaisuuden käydä katsomassa Cinderella-musikaali (uudestaan!) ilmaiseksi. Allaolevassa kuvassa on upea opettajamme Todd, joka näyttelee Cinderellassa mahtavaa roolia. Usea meidän opettajista on Broadwaylla tällä hetkellä töissä mikä on uskomatonta, yksi on Phantom of the Operassa, toinen Chigagossa ja kolmas Cinderellassa. Lisäksi monet opettajistamme ovat ohjaajia/koreografeja sekä säveltävät omia musikaaleja. On niin onnekas olo että saan viettää tämän vuoden näiden ihmisten kanssa, jotka oikeasti työskentelevät Broadwaylla. Onko mitään absurdimpaa?? Fanitan kaikkia niin paljon.


***

Viime sunnuntaina sain mahtavan tilaisuuden päästä musiikkivideon kuvauksiin. Indonesialainen ystäväni on ohjaaja-linjalla ja halusi nimenomaan minut päärooliin musiikkivideolle. Päivä oli pitkä ja haastava. Jouduin hillumaan tässä upeassa valkoisessa läpikuultavassa mekossa ja avojaloin Union Squarella n. +10 asteessa ja järkyttävässä tuulessa. Sain haastaa itseäni olemalla surullinen ja haavoitettu, komedia on nimittäin enemmän omaa alaani. Tämä oli kuitenkin tosi hauskaa! Ohikulkevat ihmiset pysähtyivät ja ottivat meistä tosi paljon kuvia (luulivat että ollaan julkkiksia kun meillä oli kunnon videokamerat ja valot yms. elokuvatarvikkeet), oli aika tähti olo ;)



Ai niin, ja jouduin/sain suudella 20 sekuntia juuri tapaamaani vastanäyttelijää videota varten. Ensimmäinen elokuvasuudelmani, siinäpä vasta kokemus... :D Kummallista miten musiikkivideot ovat nykyään niin seksuaalisia ja paljasta pintaa. It's not about the music any more.




 

Kunhan saan valmiin videon jotenkin käsiini, saatan linkata sen tänne jos se ei ole turhan rohkea, haha! 

***

Ainoa asia koulussa minkä kanssa minun ei tarvitse taistella tällä hetkellä on musiikin teoria. Olen opiskellut teoriaa ainakin 8 vuotta ja tehnyt kaikki mahdolliset musiikkiopistotasot siitä. Siksi olin lievästi sanottuna järkyttynyt tasosta, jolla opiskelemme teoriaa tällä hetkellä. Vaikka luokkamme on supertasokas ja lahjakas musiikillisesti, karkeasti jaoteltuna 2/3 meistä ei osaa lukea nuotteja. Tämä on mulle tosi kummallista ja nuokun suurimmat osat tunneista (varsinkin kun kyseessä on maanantaiaamun ensimmäinen tunti) koska olen käynyt nämä asiat läpi jo yli kymmenen vuotta sitten. Tässä siis ensimmäisten pistokokeiden tulokset, toivottavasti jatkan samaan malliin sekä teoria- että muillakin tunneilla! 


*** 

Tänään saimme todella hauskat JA HAASTAVAT biisit opiskeltavaksi ensemble (yhteislaulu)-tunnilla, joten lähdenpä niitä opiskelemaan! Sain hienon ehdotuksen blogiani varten, koska jokapäiväinen elämäni on niin erilaista kuin Suomessa, minua suositeltiin ottamaan kuva jokaisesta päivän tapahtumasta ja kirjoittamaan tarkka kuvaus päivästä. Tämä siirtyy ensi viikkoon joten stay tuned ;)

Huomenna lähden ostamaan asun Halloweenia varten, tämä juhla on jopa melkein isompi kuin joulu! Panostuksen makua. Hauskaa loppuviikkoa kaikille! <3 (Jestas, kohta on jo marraskuu!)

xoxo Kia

Instagram - @kiarosaliina - #kiainnyc

tiistai 21. lokakuuta 2014

Too Much To Do

Hei kaikki! <3

Pahoittelut etten ole kirjoitellu blogia, moni on kysyny multa miksen ole päivittäny ja vastaus on valiteattavasti se, etten ole vain kerinnyt. 

Meidän koulupäivät on tajuttoman pitkiä ja kiireisiä. Herään ennen seitsemää kotoa ja lähden kahdeksalta kouluun. Yhdeksältä alkaa ensimmäiset  tunnit ja pääsen viimeiseltä tunnilta iltaseitsemältä. Olen kahdeksan aikaan kotona jonka jälkeen pitäis vielä tehdä kotitehtäviä (esim. etsiä uusia kappaleita, venytellä ja opetella monologeja). Koska päivät on pitkiä ja herään aikasin joka aamu, simahdan jo yhdeksän jälkeen ja päivä on taas pulkassa. Mutta tästähän me maksetaan ja tässä testataan sisukkuutta.

Olin kipeä viime viikolla. Alkuviikosta jätin vahingossa ikkunani hieman raolleen ja sänkyni on ikkunan vieressä, joten sain kylmää ja aamulla puhuminen sattui. Kurkkukivun lisäksi tuli sitten nuha ja vähän lämpöäkin aamuisin. Menin kuitenkin kouluun ja tunneille, koska en halua yhtään poissaoloja - tunneilla edetään niin nopeasti! Nyt olen kuitenkin paranemaan päin, kysessä oli siis onneksi vain flunssa!


Eikö se olekin kaunis???

Säät on ollu vaihtelevia - yhtenä päivänä on +25 ja kylmä tuuli, toisena +15 mutta superkosteaa ja kolmantena sataa kaatamalla. Täällä ei koskaan tiedä miten pukeutua, toisin ko Suomen oloissa voi aina olla melko varma että tarvii takin mukaan syksyllä :D

KOULU! Näyttelijäntyöntunnit on rankkoja. Viime tunnilla meidän piti kuvitella asioita joita opettaja luetteli; aluksi tuli vuoristomaisemia ja hiekkarantoja. Sitten alkoi luettelo perheenjäsenistä: äiti, äidin hymy, isä, isä huolissaan, sisarukset. Tässä vaiheessa kaikki itki rivissä! Täällä ei ole tajunnu että oikeasti ikävöi kotiaan ja perhettään. Koko ajan on niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa ettei ole tullut mieleenkään, että olisi koti-ikävä. Niin se vain alitajuntaisesti tuli kaikki esille. Tämän takia tykkään meidän näyttelijäntyön tunneista; tunteet tulee aina pintaan oli ne sitten iloa tai surua.

Olen selvinny hengissä tanssitunneista! Viime kerralla opettaja jopa muisti minun nimen (tämä on jo saavutus!) ja kehui kerran! Kunto on kyllä taas kohonnut, lihaskunnosta puhumattakaan. Tanssituntien jälkeen on pari päivää vähän vaappuva olo, mutta onneksi venyttely auttaa!

Olen kokenu kauhun hetkiä laulutunneilla kun saan totaalisen blackoutin enkä muista mitään sanoja. Tähän pitää kai tottua kun viikon aikana on opeteltavana neljä täysin uutta kappaletta. Tai sitten vain valvoa yöt toistelemassa sanoja! Muuten olen kuitenki saanu loistavia neuvoja ja kehittäny omaa ääntäni.

Koska olen puhunu että meän luokista näkee Vapaudenpatsaan, tässä nyt pari todistetta! Ah, kuinka kaunista!




Ainiin ja mainitsin myös, että meän kodin kattoterassilta näkee Manhattanin, pitihän siitäkin ottaa kuva! Harmi vaan, ettei kameran kapasiteetti riitä kuvaamaan koko kauneutta mutta tässä edes vähän suuntaa... (Empire State Building pilkistää rakennusten välistä, ylempänä lähempi kuva tästä upeasta rakennuksesta)





Olen törmänny yllättävän monta kertaa (ainaki viis) suomalaisiin metrossa, jotenkin vain tunnistan aina suomalaiset kasvoista vaikka he eivät sanoisikaan mitään. Epäilyt varmistuvat siinä vaiheessa kun kuulee sanat "mitä" tai "joo" ja tulee olo, että on pakko mennä puhumaan! :D Alla oleva kuva on matkalta kouluun, Williamsburg-sillalta ja takaa näkyy Manhattanin siluetti. Ei nämä maisemat vain oikein pääse oikeuksiinsa näissä minun kuvissa!



Elämä koulunkin ulkopuolella on alkanut tasaantua, rahaa ei mene enää muuhun kuin ruokaan ja muutenkin kaupoissa asiointi yms. ovat jo ihan normaalia ruutiinitouhua. Vieläkin ihmettelen, miksei kaupoissa punnita itse hedelmiä ja vihanneksia, mutta palvelu ainakin pelaa kassalla vaikkeivat myyjät joskus edes tervehdi. Yritän vieläkin löytää hyviä tuotteita ja ruokia mitä valmistaa, mutta I'm getting there!

Jouduin kirjoittamaan vähän hyppelevästi ja ympäripyöreästi, tässä reilu kahdessa viikossa on taas tapahtunut niin paljon asioita ettei kaikkea edes muista! Mutta, hengissä ollaan ja kaikki on vieläkin uutuudenupeaa <3 

Tänään juhlin kuitenki ensimmäistä kuukauttani New Yorkin asukkaana, ajatella että olen ollut täällä jo neljä viikkoa! Aika lentää. Yritän palata tänne takaisin pikemmin - siihen asti, nauttikaa syksystänne!

xoxo Kia



Instagram - @kiarosaliina - #kiainnyc

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

The Last Two Weeks

HELLO!

Vihdoin ja viimein löysin aikaa blogin päivittämiselle. Tuntuu, että tulin tänne muutama päivä sitten mutta eilen tuli muutosta kaks viikkoa täyteen! Hullua, miten nopeasti aika taas rientää. Mulla olis niin paljon kerrottavaa ihan joka päivästä, mutta pitää nyt vain päättää ne jännimmät ja tärkeimmät hetket ja kiteyttää tähän suurinpiirtein ensimmäiset viikot Nykiläisenä.

VKO 39

Koulu alkoi. Ensimmäisenä päivänä oli ilmoittautuminen opiskelijaksi, saimme omat kulkukortit ja paljon PALJON New York Film Academy- vaatteita. Meillä ei ole siis koulupukuja mutta mainoksen vuoksi saamme käyttää näitä NYFA-logolla painettuja vaatteita. Totta kai se on ylpeyden aihekin tällaisiin pukeutua ;) Ensimmäisenä päivänä tuli paljon tärkeätä informaatiota opiskelusta ja elämisestä yleensäkin New Yorkissa. 

Loppuviikolla pääsimme yksityispaatilla ajelulle Hudson-joelle, kiersimme Manhattanin ympäri ja kävimme Statue of Libertyn edessä. Laiva oli aivan upea (nyt tietää mihin koulumaksut menevät :D) ja sää mitä kaunein. Oli ihana päästä tutustumaan uusiin luokkakavereihin.




 



Kuten olenkin tainnut aiemmin kertoa, koulurakennus sijaitsee aivan Manhattanin eteläkärjessä ja näemme Vapaudenpatsaan suoraan ikkunasta. Tästä todistusaineistoa kun saan räpsästyä siitä kuvan. Koko ensimmäinen viikko meni tällaisissa lämpötiloissa, en ollut ihan varautunut näin kesäisiin oloihin.


Käytännönasioiden hoitaminen on sujunut hyvin, ei kuitenkaan täysin ongelmitta. Sain puhelinliittymän, mutta kaikki liittymät ovat järkyttävän kalliita, joten siihen on tottuminen. Avasin myös täällä pankkitilin ja sain ravata kolme kertaa pankissa (kaksi kertaa turhaa) todistamassa osoitteeni ja olevani opiskelija. Näissä tilanteissa englannin kielen taito on ollut kovilla, mutta hyvin niistä on kuitenkin selvitty loppujen lopuksi!

VKO 40

Olen alkanut sulautua joukkoon. Mulle ei tulla kaupungissa myymään turistikohteisiin lippuja ja paikalliset kysyvät multa neuvoja miten päästä paikasta toiseen. Alan jo hahmottaa, miten täällä kuljetaan ja käydään kaupassa!

Matkaan päivittäin n. 20-30min (riippuen ruuhkista) junalla kouluun ja joudun aina seisomaan metrossa naama ikkunassa kiinni sillä ne ovat ihan tupaten täynnä. Yritin räpsiä pari kuvaa junamatkalta Williamsburg-sillalta.



Toinen kouluviikko alkoi koe-esiintymisillä ja tasokokeilla. Kävimme pienemmissä ryhmissä tanssimassa koreografian ja meistä osa vielä pyydettiin toiselle kierrokselle näyttämään piruetit. Sen jälkeen menimme yksitellen laulamaan tuleville lauluopettajille ja he jakoivat meidät tasoryhmiin. Ensi viikolla alkaa myös yksityistunnit ja saamme tietää omat lauluopettajamme, jännittävää! :)

Noh, ryhmäjaossa kävi sitten niin että minut laitettiin neljästä tasoryhmästä siihen tasokkaimpaan opiskelijoiden kanssa, jotka ovat harrastaneet tanssia jo kymmenen vuotta!!! Ensimmäisellä balettitunnilla sain nieleskellä itkua kun opettaja huusi korvan juuressa mitä piti tehdä. Eikä mulla ollut hajuakaan mitä siellä tapahtui. Eihän puolen vuoden balettikokemuksella voi olla samalla tasolla lähes ammattilaisten kanssa. Päätin kuitenkin, että teen kaikkeni ja näytän vielä opettajalle, että pystyn jatkamaan tässä ryhmässä! Helppoa se ei tule olemaan, mutta meiltä vaaditaankin täällä joka tunnilla "blood, sweat and tears". Hurja meininki.

Jazz-tunti meni paljon paremmin ja siellä tunsin olevani oikeassa ryhmässä sillä osasin suunnilleen kaiken mitä tunnilla tehtiin. Täällä tarvitaan selkärankaa ja olenkin huomannut sen vahvistuvan. Ja rehellisesti sanottuna, seuraava balettitunti pelottaa ja paljon.


Tässä valtava musiikkiteatteri-ryhmämme. Meitä on n. 50 ja olemme neljässä eri ryhmässä kaikilla tunneilla.  Olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa joilla on samat unelmat ja tavoitteet elämässä. 


Me saatiin lukujärjestykset! Meillä on 11 eri ainetta viikossa, 6 tuntia tanssia ja muut näyttelemistä/laulua. Olemme koulussa aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Päivittäin. Viikonloput on tällä hetkellä vapaita, mutta kun projektit lähestyvät, meillä ei ole vapaata varmaan ollenkaan.

Ekan viikon laulu- ja näyttelijäntyöntunnit meni tosi hyvin ja olen niistä tosi innoissani! Taso on aivan huikea ja töitä riittää... I feel like I'm in the right place!

Koska tunnen itseni jo Nykiläiseksi, juoksen paikasta toiseen enkä ota kuvia juuri ollenkaan. Pitäis kuitenki nauttia hetkestä ja yrittää myös katsoa ympärilleen vaikka kaikkialle onkin kiire. Yhden turistikuvan ehdin räpsästä uudesta One World Trade Centeristä, jonka olen nähnyt kasvavan viime kahden vuoden aikana. Se on ainakin 10 kerrosta korkeampi kuin mikään muu pilvenpiirtäjä täällä, voitte vain kuvitella kuinka kauas ylimmistä kerroksista näkee.


Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin katsomaan tälle vuodelle ensimmäisen Broadway-musikaalin. Kävin katsomassa Cinderellan upean Alaskalaisen luokkakaverini kanssa! Musikaali oli tietysti hienosti toteutettu, mutta siitä jäi puuttumaan jotain enkä ollut blown away laulusuorituksista. Kummallista.





Huh, aikamoinen pläjäys taas kuulumisia. Ens viikolla rakas ystäväni Sonja ja hänen siskonsa tulevat lomalle New Yorkiin! Ihanaa nähdä tuttuja kasvoja meren takaa näinkin pian! Ja jos aika lentää yhtä nopeasti kuin tähänkin mennessä, ei mene aikaakaan ennen kuin olen taas Suomessa jouluna <3

Nyt lähden katsastamaan pyykkituvan, katsotaan miten sen kans käy...
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

xoxo Kia