"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

tiistai 27. tammikuuta 2015

The Juno "Blizzard"

Tervehdykset "historiallisen lumimyrskyn" keskeltä 

Viikonloppuna se alkoi; kauhea mediamyllerrys tulevan Juno-lumimyrskyn ympärillä. Ulkomaalaiset ystäväni sekosivat sosiaalisessa mediassa ja Facebook oli täynnä "apua, me kuollaan" - päivityksiä. Alkuviikolle USA:n koillisosaan luvattiin kovaa lumimyrskyä ja en pystynyt ajattelemaan muuta kuin The Day After Tomorrow - elokuvaa ja sitä lumikaaosta. Ei kai sitä muuten tällaista paniikkia ihmisissä lietsottaisi? Pysyin rauhallisena ja nauroin vain koko ajatukselle lumimyrskystä. "Bring it on, Juno!"

Maanantaina aamusta koulumatkalla alkoi jo vähän satamaan lunta, mutta se muuttui äkkiä loskaksi. Kesken koulupäivän (kolmen aikaan iltapäivällä) kahden loppukokeen jälkeen meille tultiin kertomaan, että junia aletaan sulkemaan joten myös koulu sulkee ovensa loppupäiväksi. Näkymä siinä vaiheessa koulun ikkunasta oli tällainen;


En pystynyt kuin naurahtamaan ja suuntamaan kohti kotia. Jo linjan ensimmäisellä pysäkillä (jossa olen yleensä melkein ainoa joka nousee kyytiin) juna täyttyi kokonaan. Wall Streetin ihmisetkin lähtivät kotiin piiloon lunta.


Junat olivat tietysti tupaten täynnä, seisoin puolisen tuntia junassa naama ikkunassa kiinni kun kaikki tunkivat kyytiin yhtä aikaa. Valitettavasti sain myös todistaa paria tappelua ja sanaharkkaa ihmisten paniikin takia. Omalle pysäkille päästyäni menin käymään ruokakaupassa sillä hekin sulkivat ovensa myrskyn varalta. Voitte vain kuvitella mikä ruuhka siellä oli puolityhjien hyllyjen kera. Käsittämätöntä.

Koulusta lähtiessämme iltapäivällä meille sanottiin vielä, että tiistaina olisi normaali koulupäivä mutta kotiin saavuttuani koulumme nettisivuilla luki että tiistaina kaikkien tulisi pysyä kotona, koko kaupunki (joka ei ikinä nuku) suljetaan. Eli ei tiistain loppukokeita eikä koulua muutenkaan! En tiedä pitikö siinä vaiheessa itkeä vai nauraa, Suomessa, varsinkaan Lapissa ei ikinä suljettais koulua pienen lumipyryn tai pakkasen takia!


Alla kotimatkani varrelta otetut kuvat. Parin tunnin aikana oli satanut n. 10cm lunta ja ihmiset eivät tienneet miten päin olla.


Illalla kännykköihimme ilmestyi automaattinen varoitusviesti ettei henkilöautot saisi enää ajaa iltayhdentoista jälkeen. Junaliikenne pysäytettiin myös samaan aikaan. Koko kaupunki pysähtyi yöksi. Vastaava on tapahtunut viimeksi Sandy-myrskyn aikana muutama vuosi taaksepäin.


Vietimme siis rauhallisen koti-illan katsoen Revengeä ja popcornia napostellen. 


* * * * *


Tiistaiaamuna heräsin vaistomaisesti jo kahdeksan aikaan ja kurkistin tietysti heti mitä verhon takaa näkyy. Pettymys. Olin odottanut metrin lumikasaa, mutta takapihalla olikin vaivaiset 20cm lunta. Tämän takia meillä peruttiin koulupäivä.

Ymmärrän tietysti tilanteen vakavuuden. Tässä suurkaupungissa ei ole kellään talvirenkaita ja jotkut junat kulkevat maan päällä joten junaradoilla saattaa olla lunta. Lisäksi maassa, jossa haastetaan oikeuteen melkein joka asiasta, yritetään varoa ihmisten loukkaantumista kolaamattomilla kaduilla. Parempi olla liikavarovainen kuin aiheuttaa turhia sairaalakäyntejä. 



Aamukahdeksaan asti ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä, mutta yhdeksän aikaan minun ja kämppisten lähtiessä ulos "lumileikkeihin" kaduilla ei ollut merkkiäkään muista ihmisistä. Tietysti me suomalaisina haluttiin lähteä tsekkaamaan tämä "suuri ihme" joka on minulle kuin koti. En ole ikinä nähnyt naapurustoani näin hiljaisena. Aivan kuin olisimme elokuvassa I Am Legend- yksin keskellä New Yorkia.





Muunmuassa aura-auto (jotka ovat täällä muuten roskisautoja joihin asennetaan kolat auton puskuriin) ja pari muuta autoa olivat liukastelleet risteyksessä. Muuten koko alue oli kuollut.


Pitihän minun tietysti kokeilla Jussin kanssa leikkipuiston liukumäki ja lumienkelit vaikkei mulla kunnon lumivarusteita täällä mukana olekaan! Ja vihdoin löysimme puistosta muutaman koiranulkoiluttajan jotka näyttivät siltä kuin maailmanloppu olis tullut.


Tämän takia meitä kehotettiin pysymään kotona, kadut olivat täynnä lunta eikä kellään tietystikään kunnon lumentekovälineitä.


Meidän etuoven portaat näyttivät tältä :D


Vaikka minua naurattaakin ihmisten suhtautuminen lumeen, en pistänyt vastaan yhtä ylimääräistä vapaapäivää koulusta kaiken kiireen keskellä! Mie ainaki vietin kivan päivän nauttien lumesta! :D Saa nähä sitten kuinka kauan tämä lumi täällä pysyy (minun puolesta sais pysyä vähän aikaa, muuten on niin ankean näköstä pimeällä), huomenna pitäis näillä näkymin olla normaali koulupäivä taas!


xoxo Kia

maanantai 19. tammikuuta 2015

The Beginning of 2015

Hyvää uutta vuotta 2015!

Olen tosi myöhässä uuden vuoden toivotuksissa - kohta on jo helmikuu! Teen tähän kuitenkin tammikuun ensimmäisten viikkojen koosteen tapahtumista... 

VKO 1

Uuden vuoteni vietin ystävieni Brunon ja Paulin kanssa. Alkuillasta he tulivat luokseni ja vietimme aikaa puhuen musikaaleista (ylläri!) ja katsoimme klippejä laulutunneiltamme - kehitystä on kyllä tapahtunut! Kymmenen aikaan illalla siirryimme kohti Central Parkia suuria ilotulituksia katsomaan, siitä alla kuvia. Ilotulitukset olivat aivan mielettömiä enkä ole koskaan vastaavia nähnyt. Valitettavasti ilotulitukset eivät pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa... Puisto oli täynnä ihmisiä mutta meillä oli sentään vähän enemmän tilaa kuin niillä, jotka tunkivat Times Squarelle! Vartin ilotulitusten jälkeen siirryimme Keskuspuiston esiintymisaluelle jossa monet tuntemattomat DJ:t soittivat tunnin bilemusiikkia - ihan kuin olisimme olleet jossain klubilla. Puistojuhlan jälkeen olimme tosi väsyneitä ja kaikin puolin tyytyväisiä iltaan ja vuodenvaihteeseen että lähdimme kaikki omiin koteihimme :) 


















Tammikuun alku ja uusi vuosi alkoi rentoutumalla viikon ennen koulun alkua jonka aikana tänne satoi jo aika mukava määrä lunta. Nykin ilmasto on täysin erilainen mihin olen tottunut. Pystyn kyllä elämään -20 asteen pakkasissa suht koht hyvin, mutta täällä se tekee tiukkaa. Tuuli varsinkin koululla on niin järkyttävän pistävä että se kylmentää ilmaa helposti kymmenenkin astetta kerralla. Koska minulla on myös vaikeuksia hengittää tuulessa (yksi oudoista ongelmistani) joudun kulkemaan ulkona hengittämättä ja täysin piilossa koska ihoni paleltuu helposti. Lisäksi ilmasto on kosteampaa kuin Suomessa eikä se ole kiva yhdistelmä pakkasten kanssa! 



Lisäksi ihana lapsuudenystäväni Aino tuli yhdeksi illaksi vierailemaan luonani lähtiessään vaihtoon kevääksi Kansasiin. Ainon matkaan pääset tästä. Valitettavasti lumi suli sinä iltana mutta kävimme kaatosateessa pienen Brooklyn-kierroksen täysin minullekin vierailla alueilla ja saimme taas vaihtaa kuulumisia pitkän tauon jälkeen :)





* * * * *

VKO 2

Vuoden toisella kokonaisella viikolla opiskelu aloikin oikein rytäkällä. Vietin ensimmäisen kouluviikon koulussa joka päivä 8-22 normaalitunneilla sekä auditioneissa (koe-esiintymisissä) jotka järjestettiin koulun kolmea eri projektia varten. Auditionit menivät kaiken kaikkiaan melko hyvin vaikka jännitinkin ensimmäisiä "virallisia" koe-esiintymisiä paljon. Yllätyksekseni sain yhteen show'hun callbackin (kutsun toiselle kierrokselle) joten saimme opetella neljä uutta kappaletta yön aikana seuraavalle päivälle. Callbackitkin menivät tosi hyvin, en vain sopinut rooleihin joten tällä kertaa en päässyt mukaan projekteihin. Meillä on kuitenkin parin viikon päästä showcase-projekti, jossa kaikki pääsevät laulamaan soolokappaleen sekä yhteisbiisejä ja siitä tulee mieletön show! Odotan innolla!

Tein myös vuoden ensimmäisellä balettitunnilla puhtaan tuplapiruetin! Ette tiedä kuinka suuri saavutus tämä mulle onkaan!! :D

Olen toisaalta tyytyväinen, etten päässyt ensimmäiseen projektiin mukaan sillä sama kolmentoista tunnin rumba jatkui vielä seuraavallakin viikolla niillä, jotka ovat jutussa mukana. Rankan aikataulun takia suurin osa musiikkiteatteriopiskelijoista on tullut kipeäksi ja tottakai se meidän välillä leviää nopeasti kun olemme koko ajan tekemisissä ja läheisissä kontakteissa. Olen nyt ollut siis 4 päivää sängyn pohjalla aluksi pää- ja lihaskivuissa ja yhtenä iltana kuume nousi 39C asteeseen ja pysyi korkeana koko yön. Olen pysynyt nyt täysin kotona ja aloin tulla jo mökkihöperöksikin. Tänään neljän päivän sairastelun jälkeen sain itseni raahattua naapurikauppaan, mutta huomasi kyllä ettei ole liikkunut minnekään. Pitää nyt vaan ottaa iisisti ettei tule mitään jälkitauteja! Tänään vietimme Martin Luther King-päivää, joten onnekseni en saanut poissaoloja koulustakaan kun meillä ei ollut tunteja. Olisin halunnut käyttää tämän pidennetyn viikonlopun paljon hyödyllisemmin mm. opiskelemalla tuleviin finalseihin (jotka ovat tällä ja  ensi viikolla), mutta parempi saada itsensä kuntoon nopeasti kuin venyttää tätä flunssaa pidempään. Parin viikon päästä meillä tosiaan alkaa toinen jakso! Ajatella, puolet takana ja puolet edessä.

VKO 3

Jätin tarkoituksella tammikuun mehukkaimman tarinan viimeiseksi... Kävin nimittäin katsomassa suomalaisen ystäväni Hansun (Hansu on asunut Nykissä jo reilut 10 vuotta) näytelmän the Elephant Man - Broadwaylla. Näytelmän nimikkoroolissa oli ihana näyttelijä Bradley Cooper joka on Hansun ehdoton lemppari. Onnekseni olin vapaalla tuon illan ja pääsin katsomaan näytelmää. 


En muistanut, että olin nähnyt näytelmän vuosia sitten Rovaniemen teatterissa ennen kuin tarina pääsi käyntiin. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen halusin poistua teatterista sillä näytelmä on todella vaikuttava ja ahdistava. Varsinkin nyt kun olen herkistynyt paljon Nykissä opiskellessani näyttelijänä, koin jotenkin kaiken aivan uudella tavalla. Muistin jossain vaiheessa näytelmää, että se vaikutti minuun myös Suomessa mutta nyt vielä syvemmin. Päätin kuitenkin jäädä teatteriin, koska Broadwayn liput eivät ole halvimpia sekä puolialaston Bradley tuntui pyytävän minua jäämään, haha! Näytelmä oli loppujen lopuksi ihan mieletön ja tärkeintä teatterissa on mielestäni juuri se, minkälaisia tunteita se katsojassa herättää. Olin syvästi järkyttynyt. Jos teillä on ikinä missään vaiheessa mahdollisuutta nähdä kyseistä näytelmää, suosittelen! 

Show'n jälkeen poistuimme teatterista ja huomasimme, että ulos oli laitettu aitoja näyttelijöiden takaoven eteen. Tajusin, että Bradley ja muut mahtavat näyttelijät poistuvat kyseisestä ovesta ja saamme mahdollisuuden nähdä hänet. 


Hansu (jota ei saa normaalisti mitenkään hiljaiseksi tai pysymään paikallaan) jäätyi totaalisesti eikä pystynyt tekemään mitään kun kuuli ihmisten kirkuvan Bradleyn avatessa oven. Miehän tietysti juoksin nopeasti aidan luokse ja jäin oottelemaan hetkeä, jolloin pääsen tapaamaan tätä maailmantunnettua A-listan jäsentä!

Sieltä hän sitten saapui hitaasti kohti minua (ja satoja muitakin faneja) ja joko antoi nimikirjoituksen tai otti selfien fanin kännykällä.
  
  


Ja niin hän otti kännykkäni ja otti meistä kuvan... I want this moment back!!!


Kerta kiellon päälle... Not to make you guys jealous ;D


Vieressä odotteleva nainen itki kun ei saanut muuta kuin nimmarin ja tunki väliimme kuvassa, jouduin lähettämään hänelle kuvat heti tapahtuman jälkeen :D Uskomaton hetki. Tämän jälkeen Hansu pystyi taas liikumaan (oli ottanu takaa miljoona kuvaa) ja melkein nuoli minun puhelinta koska Bradley koski siihen. Hassu. Kaikki tapahtu niin nopeasti että ehdin sanoa vain kiitokset ja hän siirtyi kohti seuraavaa. I don't care, I got a selfie with him!!



* * * * *

Kaikin puolin mielenkiintoinen alku tälle vuodelle, toivon samanlaisia (ei flunssaa kuitenkaan) hetkiä loppuvuodellekin! 

Kuulemisiin,

xoxo Kia



Instagram - @kiarosaliina - #kiainnyc